Oma ratsastushistoriani

Alkusanat.. Tai no alkukuva. Kiteytän koko mun ratsastusharrastuksen tähän yhteen kuvaan. Se tunne, kun tuntee, että tänne mä kuulun, tää on se mun juttu. Hevoset <3

Oma ratsastushistoriani on sinänsä monivaiheinen, kuten varmasti kaikilla muillakin. En ole aivan varma mistään vuosista, kun ei semmosia voi muistaa.. Mulle tärkeintä tässä mun ratsastuksessa on aina ollut se, että hallitsen hevosen, pysyn selässä lähes tilanteessa kuin tilanteessa ja uskallan ylittää omia rajojani. En ole koskaan kilpaillut, enkä myöskään halua kilpailla. Ratsastus on mulle ollut aina mielenvirkistystä ja hauskanpitoa.

Ylhäältä vasemmalta oikealle, sen jälkeen alarivi vasen->oikea:
Vår Flicka, Silver Lining, Cool x 2
Mun eka ratsastustunti, Ramona, Cool x 3 :--)

Ensimmäisiä kertoja hevosen selässä vietin tosi pienenä erilaisissa talutusratsastuksissa. Muistan erinäisiä kertoja joillain markkinoilla, kun viihdyin talutusratsastuspaikoissa niin hyvin, että lopuksi sain ratsastaa jopa itsenäisesti esim. kyseisen reitin, joka taluttamallakin mentiin ja auttaa taluttamisessakin. Tekemällä oppii parhaiten, on aina ollut mun mottona, joten myös oma-alotteisuus ja hyvä työmoraali on olleet tärkeitä avainsanoja mun ratsastusharrastuksessa. Olen ratsastanut aika erilaisilla hevosilla ja poneille. Kuten monella muullakin "peräkylässä" asuvalla nuorella heppatytöllä, ratsut ovat koostuneet entisistä ravihevosista. Niitä kun on melkein aina tarjolla, edes jonkin sorttisia. Minulla näitä ex-ravuriratsuja ei ole ollut niin kovin montaa määrällisesti, mutta ajallisesti näiden tiettyjen hevosten kanssa on tullut vietettyä aika paljon aikaa.

Cool... Rakkaista rakkain pallomaha!

Kuten ehkä jotkut tietävätkin, laihdutin vuonna 2009 keväästä alkaen n. 25 kiloa, joten näissä aiemmissa ratsastuskuvissa, joita tässä postauksessa on, olen hyvin pyöreä ja tiedostan sen. En myönnä, että olisin vieläkään hyvissä mitoissa, mutta normaali kuitenkin. Salainen tavoitteeni on saavuttaa vielä -10kg, mutta en aseta sille mitään aikarajoja. Kun saan inspistä, niin eiköhän se siitä!

Aivan ensimmäinen ratsastustuntini oli serkkuni minulle syntymäpäivälahjaksi kustantama tunti Uudessakaupungissa. Ratsun piti olla Akuliina, tai niin kortissa muistaakseni luki, mutta se vaihtuikin sitten hyvin kookkaaseen kimoon puoliveritammaan. Sain aika paljon luottoa osakseni, koska ratsastin koko ensimmäisen ratsastustuntini ilman talutusta - ja mikä tunne siitä tulikaan! Onnistumisen fiilis on se paras fiilis. Tämän hevosen nimeä en muista.

Pienenä kävin Valkon kylässä heppakerhossa. Siellä rakkain hevoseläin minulle oli Otto Kägi eli Otto. Rautias (en tarkkaan muista edes väriä, kun minulla raukalla ei ole siitä yhtään kuvaa..) shetlanninponiruuna, jonka luonteestakaan minulla ei kauheasti ole muistikuvaa. Jouhia taitaa olla vielä jossain tallessa, kun leikkasin aika tupon muistoksi Otosta. Otto nimittäin myytiin juuri ennen heppaleiriä, joka pidettiin hevoskerhon tiloissa. Hevoskerhossa oli minun paras ystäväni Roosa, johon silloin siis tutustuin. Vieläkin Roosa jaksaa katsella mua, että aika hyvin ;--) Tästä on jo jotain 10 vuotta aikaa! Roosan kanssa harjailtiin heppakerhossa ahkerasti hevosia ja tehtiin kaikki hevoshommat mielellämme. Kerhossa oli hevosia Poju, Penni, joku tamma jonka nimeä en nyt saa millään päähäni sekä Otto. En muista oliko siellä jotain muita... Pääasiassa ratsastimme Otolle ja Pojulla. Poju on (tai oletan että on yhä elossa) rauhallinen suomenhevosori. Poju on myös ollut ensimmäinen ori, jolla olen ratsastanut. Sen jälkeen olen ratsastanut Teneriffalla ollessa arabiorilla, jonka nimeä en yllätysyllätys muista. Vuosi oli 2005, kun olin Teneriffalla.

Minä ja Matilda, sekä Pappa "kaikkien kaveri", kuvassa myös Punski-kisu.

Ratsastuskoulu-urani ei ole ollut kovin kummoinen. Ratsastin May Cheri Merin tallilla puolen tunnin tunteja sekä myöhemmin tunnin tunteja. Nämä tunnit kuitenkin alkoivat pian toistaa itseään ja kyllästyin niihin totaallisesti. Taisin olla talutettavana noin pienen ikuisuuden, joten sekin alkoi vähän tympiä. Ratsastustaidot olisivat varmasti riittäneet yksin ratsasteluun jo aiemminkin. Lisäksi minua harmitti se, kun tunnilla hevonen teutaroi, pomppi tai hyppi, hyvin helposti ratsastaja käskettiin alas selästä ja tunti loppui siihen. Muka sille hevoselle ei pärjäisi. Tämä sotii hyvin paljon omaa periaatettani vastaan siitä, että tekemällä oppii. Se tasapaino ei kehity, kun selässä ei saa edes yrittää pysyä (ja yleensä siellä pysyy ...) eikä tasapainoa auta yhtään sekään, kun aina mennään samalla uralla kouluratsastusta. Aika masentavaa se semmoinen. No, masentavasta iloisempiin juttuihin. Ratsastuskouluaikoinani ponit ja hevoset joilla ratsastin olivat Får Flicka, Silver Lining, Riha, Hepi ja Ofi. Saattoi muutaman kerran olla joku muukin, esim. Jaffe ja kerran ratsastin Minnillä ja kerran Vertillä.

Yllä ihanaakin ihanampi Lanttu :--)

En muista vuotta, kun olin Laitilan Munamarkkinoilla parhaan ystäväni Roosan kanssa. Roosa sanoi silloin minulle, että hän saa HEVOSEN! Se oli aivan uskomaton uutinen ja pompittiin siinä riemusta :--D Hevonen oli lv-ruuna Chap. Ex-ravuri, jolla oli vennot takavuohiset. Hevonen oli kuitenkin todella lempeä ja kiltti, mutta aika vauhdikas ratsastaa. Harmi kun en sinänsä niin hirveästi näistä ajoista muista, kun kyseessä on noin vuosi 2005 eli olin tällöin 12-vuotias. Chapin eli tutummin Veken kanssa mentiinkin sitten pellolla, hypättiin pikkuesteitä, painettiin täyttä vauhtia maastossa, ohjasajettiin ja uitettiin. Meillä oli Roosan kanssa parhaita hetkiä Veken kanssa, joita ei kokonaan pysty koskaan unohtamaan. Mahtavaa aikaa, vaikka itse sanonkin.

Veke on oikean puolimmaisessa kuvassa samalla tallilla hoidossa Roosan loman ajan,
ja pussailee kuvassa Svalaa, josta kerron alempana.

Toinen elämäni kokokohdista ratsastustani ajatellen tapahtui vuonna 2006(muistaakseni?), kun bongasin hevostalli.netin markkinoilta ilmoituksen hoitohevostarjouksesta. Hevosia oli kaksi. Lv-ruuna Cool ja islanninhevostamma Svala. Svala oli vasta vuoden vanha, joten sen kanssa sai harjoitella talutusta ja juoksutusta sekä muuta mitä varsan kanssa voi vähän touhuta. Se oli hieno kokemus, ja samoin oli se, kun sain olla ensimmäinen (vuosia myöhemmin siis), joka pääsi Svalan kanssa ravaamaan ja jopa laukkaamaan. Svala oli kiva pieni issikka, joka myöhemmin myytiin kisakäyttöön yms ihan lähelle.

Klikkaa kollaasi isommaksi. Lanttu kesä 2012.

Nyt kerron lisää elämäni hevosesta, Coolista. Cool oli hirmuisen hurmaava ruuna. Se nautti huomiosta ja piti siitä kun sitä hoidettiin. Se oli säpäkkä maastossa, mutta käyttäytyi kentällä mallikkaasti. Pellollakin vauhtia riitti. Coolin rakenne oli aika massiivinen lämppäriksi. Sen runko ei ollut niin pitkä, vaan se oli hyvin ratsumainen. Kuuli, kuten ruunaa kutsuttiin, oli aivan mahtava opetushevonen. Sain sen omistajalta valtuudet pitää sitä kuin omanani. Tein Kuulille treenikalenterinkin yhdelle kesälle. Cool virkisti muistiaan laukan suhteen kanssani ja teimme yhdessä kivoja retkiä vähän kauemmas tallilta. Lisäksi laukattiin kiitoa pellon päästä päähän. Muistan ne hetket, kun leikin jockeytä, laitoin jalustimet hyyvin lyhyiksi ja annoin ruunan mennä niin lujaa kuin se vain pääsi. Coolhan meni - korvat hörössä, nauttien. Voi sitä aikaa elämästä. Se oli hienoa aikaa se. Nyt kun tätä joku ehkä ja mahdollisesti lukee, miettii varmasti, että miten mun elämässä kaikki heppajutut on ollut niin täydellisiä ja parhaita. Ei sentään ihan niin ole :--)

Klikkaa isommaksi.

Vuonna 2005 ainakin jo, jollei jo vuonna 2004, minulla oli hoitohevosia myös Kalannissa. Tätä jo aiemmin kävin myös muutamia kertoja ratsastamassa shettiksellä nimeltä Ramona Royal, jonka emä Rosita III oli myös harjattavissa siellä. Hoitoheppani Kalannissa olivat shetlanninponiruuna Hefaistos, minishetlanninponiori Weston Atom sekä lv-ruuna Victory. Ratsastin välillä Vikkellä, mutta pääasiassa ajoin Hepulla ja hoitelin Anttia. Lisäksi olen aina ollut aivan hulluna karsinoiden siivoukseen ja tallin siistimiseen. Se on kivaa, hyödyllistä ja hauskaa! Toki en ole joutunut tekemään sitä työkseni useita kymmeniä karsinoita päivässä, jonka takia se on jopa _yhä_ kivaa ;--D Nämä heppa-ajat olivat myös kivoja ja sain tutustua myös ihanaan herasilmäiseen shettistammaan nimeltä Maggie, joka asui Hepun, Antin ja Vikken naapuritallissa.

Sahramiska vasemmalla vuosi 2012. Oikealla vuosi 2010. Ratsastelen molemmissa itse, heh.

Vuonna 2009 toukokuussa minulle tuli tutuksi myöskin Kalannissa asuva tyttö, Matilda, josta on ollut täällä blogissakin jotain kuvia Judin kanssa. Matilda on mun yksi parhaimmista kaverista, joista en ikinä luopuisi! Matildalla on myös hevonen, ranskalainen ravihevosruuna Hasard D'Un Soir eli Pappa. Pappa on mahtiruuna. Superkiltti, ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Säkäkorkeutta on jotain 170cm (?), en nyt tarkalleen muista, mutta korkea se on! :--D Pappan kanssa ollaan menty pulkkaratsastusta, ratsasteltu kakspäällä ties missä, hypätty esteitä, väännetty koulua ja viime kesänä myös kärrytelty kun Matsku sai Pappalle valjaat ja kärryt. Hauskaa on ollut, naurettu on joskus itsemme kipeiksi! Ollaan myös otettu hurjasti kuvia, joista osa on kyllä vissiin hukkunut kovalevyjen mentyä rikki tms. Harmi juttu :--(

Vielä löytyy yksi erikseen maininnan arvoinen hevonen. Sahramiska eli Sahrami. Sahrami tuli elämääni Roosaan tutustumiseni jälkeen. Sahin kanssa ollaan käyty ratsastamassa pellolla ja maastossa sekä hoitelemassa sitä, kun oltiin pienempiä. Sen jälkeen Sahi lähti ratsastuskoululle ylläpitoon, mutta on nykyään taas samassa paikassa kuin aiemmin. Sahrami on kivanen tamma, jolla tykkään ratsastaa. Sillä on hyvät askallajit istua, ja jos se vänkää vastaan, niin ratsastamalla sen huolella vaan läpi, se alkaa kyllä kuuntelemaan. Vauhtia piisaa - etenkin maastossa! Sahramin kanssa tällä hetkellä asuu (tai ainakin kesällä asui) suokkitammat Sumu - sekä kaksi muuta (Muisti pätkiiii..)

Windy ja minä tänä talvena, ah mikä aurinko!

Nykypäivänä tärkeimmiksi ratsuikseni ovat osoittautuneet Coolin tallilla asuvat Trombi (johon tutustuin vuonna 2010 syksyllä ensimmäisen kerran, ja olen ratsastanut vähän väliä), Hovi-Viri sekä Windy. Trombi ja Windy ovat lämminverisiä ja Hovi-Viri suomenhevonen. Hovi-Viri on musta suokkitamma herasilmällä, eli aika hauskan näköinen heppanen. Lisäksi yksi tärkein opetusmestari on Lacantus eli Lanttu, jota olen vuokrannut yksittäisiin ratsastuskertoihin vuoden 2011 elokuusta alkaen (jos muistan oikein). Lanttu on taitava puoliveriruuna, jolla on ilo ratsastaa. Lantun kanssa olen päässyt nauttimaan hyvistä laukanvaihdoista, 100cm esteistä sekä mahtavista maastoreissuista hyväaskellajisen, ison, mutta luotettavan ratsun kanssa.

Vasemmalla Kasperi ja oikealla Sikke. Vuoden muistelisin olevan 2010.

Näiden tällaisten tärkeimpien ratsastusheppatuttujen lisäksi on sitten semmoisia yksittäisiä ratsuja, joilla on tullut joskus ratsasteltua. Näitä on ollut muun muassa Siponkulman ratsutallilla olleet tuntihevoset, joilla olen ratsastanut sekä Islanninhevostalli Mynämäellä, jossa kävin kerran irtotunnilla. Tarkoituksena oli mennä leirille, mutta se sitten jäi. Sitten minulla olisi pieni muistikuva, että olen ratsastanut myös Lauran Teresalla, mutta nyt en ole ihan varma enää kun aloin miettimään. Olikohan se vain unta, hmm. No, lisäksi näitä yksittäisiä hevosia on kyllä ollut vielä lukuisia, enkä ala kaikkia mainitsemaan. Paitsi mainitsenpas vielä Roosalla olleet hoitohevoset, Kasperi ja Sikke. Suokkiruuna ja lv-tamma. Muistaakseni :--D Tämä postaus on nyt jo pitkä kuin nälkävuosi, ja vielä kun kuvat jaksaisin etsiä ja lisätä. Kommentoi "Hep", tai jotain vaihtoehtoista mitä haluat, mikäli jaksoit lukea loppuun. Mielenkiinnosta haluan tietää... :--D

ÄÄÄKS Pitää vielä ihan pakosti mainita tämä yllä oleva kimo kaunotar, Nadeztha eli Nade, joka oli kaverini hevonen jonkun aikaa, mutta sitten oli pakolliset syyt myydä.. Harmi juttu, mutta sai kyllä kivan uuden kodin! Arvatkaas rotu? :--) Ei saa luntata Sukupostista tms! :--P

Edit. Kaksi kuvaa vielä Trombista, kun ne unohtui laittaa aiemmin!
Vasemmalla Trombi ja minä syyskuussa 2010, oikealla elokuussa 2010.