Maastakäsittelyä

Judi joutui tänään oikein ajattelemaan. Siinä olikin tekemistä, eikä ponia liikutettu sen vuoksi muulla tavoin. Se sai miettiä oppimaansa ja myös opetettaessa pohtia mikä tässä on se jutun juju. Tänään meillä oli vierailevana tähtenä Raudattomasti-blogin kirjoittaja Laura avustamassa Judin kiinniotto-ongelmissa sekä vähän muutenkin opettamassa ohimennen mullekin miten käsitellään johdonmukaisesti hevosia.

Rapsuttelua. Aleksi kurkkii takana.

Judi oli tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tarhassa ilman riimua. Yöt se on aina ilman riimua, mutta tänään sai olla koko päivänkin - lukuunottamatta hetkiä jolloin touhuttiin jotain. Judi näytti tyytyväisemmältä ilman riimua, joten ahkera harjoittelu olisi nyt paikallaan jotta poni saisi olla aina riimutta. Poni on siis hankala ottaa tarhasta kiinni. Se kokee sen jotenkin omana reviirinään ja on aina ollut hankala hakiessa. Vuonna 2008 Judi juoksi karkuun, nykyään se luimii ja kääntää takapuolen potkaistakseen.

Koulutusköyden heilutusta. "Peruuta."

Huomasin hyvin, miten Judi reagoi tänään, kun illemmalla kävin kiinniottoa treenailemassa. Kun otin ihan vähän karvaa kahden sormen väliin sen kaulasta, poni vinkaisi. Se luuli, että aion pakottaa sen kiinniotetuksi. Judi siis selkeästi pelkää pakottamista. Hain siis Lauran bussiasemalta puoli kolmelta ja mentiin saman tien tallille. Pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen Laura otti naruriimunsa ja koulutusköytensä. Laitoin Aleksin Judin karsinaan, koska poni on vähän ylisosiaalinen ja hankaloittaa Judin kiinniottoa, koska se seuraa perässä ja Judi pelkää Aleksia, koska Aleksi on heidän kahden ponin laumassaan pomo. Kuulemma vaaleita ja kirjavia sorsitaan, no kappas kun Judi on kumpaakin :--D

Palkkioksi paineen poisto. Judi juuri peruuttanut.

Laura ikäänkuin keskusteli Judin kanssa kiinniotosta. Kun Judi käänsi päänsä Lauran puoleen, poni sai silityksiä. Kun se luimi, siihen ei koskettu vaan odotettiin että poni itse tekee aloitteen ihmistä kohden. Judi antoi hetken odottelun jälkeen laittaa naruriimun päähänsä ja sen jälkeen alkoivat peruutusharjoitukset. Laura heilutti koulutusköyttä ja kun Judi peruutti pienenkin askeleen, heilutus loppui ja katse siirtyi pois ponista. Judi vaati aika suurta ravistelua, koska ei ensikertalaisena ymmärtänyt mikä oli homman nimi. Paremmin alkoi kyllä loppua kohden sujua. 

Rapsuttelua.

Tämän jälkeen Laura käski Judin kävellä ympyrällä heiluttaen hieman koulutusköyden toista päätä. Kun poni liikkui, naru ei heilunut. Loogista. Tämä loogisuus mun pitäisi omassa toiminnassa huomioida. Olen aivan varmasti hirveän epälooginen eikä hevoset ymmärrä mitä haen takaa. Aionkin jatkossa kiinnittää huomiota tähän. Loogiset ja päättäväiset otteet. Ne on ne avainsanat, joiden avulla aion parantaa hevosten käsittelytaitojani etenkin Judin kanssa. Maltti on valttia, myös.

Kävelyä.

Suostuttelin Lauran myös kiipeämään Judin selkään. Kypärän haettuaan Laura hyppäsi Judin selkään ja käveli naruriimulla ja koulutusköydellä ponin kanssa. Judilla ei olla taidettu ennen mennä vain yhdellä narulla, joten joissain kohdissa Judi oli eri mieltä suunnasta. Muuten meni oikein hyvin ja poni käveli korvat hörössä. Lauran lopetettua minä koetin ottaa Judin kiinni. Pyysimme Judin pihatosta tarhaan ja kun lähenin ponia, se laittoi korvat luimuun tapansa mukaan. Rapsutin sitä varovasti ensin kaulasta ja siirryin lähemmäksi. Tämä oli ponille liikaa, joten se siirtyi kauemmas minusta. En antanut kuitenkaan periksi, vaan siirryin vähän eteenpäin jatkaen rapsuttelua. Kun Judi näytti hyväksyvän ajatuksen riimusta, laitoin sille sen normaalin tarhassa käytetyn riimun ja kiinnitin narun siihen.

Ja toiseen suuntaan.

Mentiin sen jälkeen ponin kanssa alatalliin, jossa harjattiin Judi. Poni oli kiltisti, mutta kuopi vähän kun tiesi että ruoat ovat aivan vieressä. Kun Judi oli harjattu, venytytin sitä pihalla leivän avulla. Judi oli taitava tyttö ja venyi hyvin. Tämän jälkeen lähdettiin Lauran kanssa muihin maisemiin ja myöhemmin vein hänet takaisin bussiasemalle. Kiitos Laura!

Ratsastusta ilman satulaa koulutusköyden avulla.

Vietyäni Lauran linja-autoasemalle jatkoin matkaani takaisin Judin luo. Tällöin oli kulunut n. kaksi tuntia Judin viimeisestä käsittelystä. Menin tarhaan ja suoraan Judin luo. Poni epäröi ja luimi. Minulla ei ollut vielä riimua mukanani, vaan ensin päätin vain silitellä ponia. Kun se huomasi etten ollut "pahoissa aikeissa" (Judin mielestä), se rentoutui vähän. Sen jälkeen hain riimun ja narun. Laitoin Aleksin myös karsinaan, jotta se ei häiritsisi työskentelyä Judin kanssa. Rapsutin Judia, joka oli tullut perässä pihattoon. Se luimi minulle ja siirtyi eteenpäin - kauemmas minusta. Menin taas perässä, rapsuttaen kaulaa ja korvia. Korvien koskemisesta Judi kun ei kauheasti pidä, pitää totuttaa siihenkin aina tilaisuuden tullen. Kun Judi katseli hörökorvin minua ja työnsi turpaansa syliini, laitoin sille riimun.

Oli hirveän kylmä tuuli ja myräkkä :--/

Mentiin Judin kanssa tarhan ulkopuolelle pihalle vähän harjottelemaan Lauralta opittuja juttuja. Heiluttaessani narua, Judi pakitti askeleen tai kaksi. Samantien peruuttavista askelista seurasi kiitos - narun heiluttaminen loppui. Judi kuunteli ja keskittyi ja se oli hyvä. Loppuun otettiin vielä venytyksiä porkkanan avulla, namnam. Judi oli mielissään kun sai puraista palan porkkanaa aina venyttäessään. Lopuksi vielä molemmat kyljet kertaalleen porkkanan avulla venyneeksi (Hmm, en keksinyt parempaakaan sanaa) ja vein Judin tarhaan takaisin ottaen pysähdyksiä välillä niin, että Judin piti pysähtyä aina kun minäkin. Sama peruutuksen kanssa. Tarhassa riisuin riimun hiljalleen ja toivoen ettei Judi samantien hilpaise luotani. Tämä toimi ja sain hetken rapsutella hyväntuulista ponia.

Tässä näkyy näkymät tallin ovelta tarhalle jne.

Kävin päästämässä Aleksin tarhasta ja sen jälkeen palasin uudelleen rapsuttamaan riimutonta Judia. Poni otti minut vastaan todella positiivisesti, olin iloinen! Illalla kauppareissuni jälkeen ennen kahdeksaa laitettiin Olgan kanssa ponit "nukkumaan". Tämä siksi näin aikaisin kun en jaksanut mennä kaupan jälkeen kotiin ja vielä myöhemmin uudelleen lähteä kolmannen kerran tänään treenaamaan Judin kanssa kiinniottoa. Judi ja Aleksi olivat tarhassa kun tulin tallille. Vein ensin pestyt satulahuovat alatalliin ja Olgan kanssa mentiin yhdessä talliin. Laitoin Aleksin Judin karsinaan taas odottamaan ja rapsuttelin ensin Judia. Vähän se luimi, muttei ihan pahasti.

Judi kiitti Lauraa itsekin :--D

Otin riimun ja narun. Hetken keskusteltiin äänettömästi Judin kanssa mitä tässä tehtäisiin. Poni luimi ja hörökorvaili (Mikä sana vaihteeksi :--D) vuorotellen. Lopulta se salli minun ojentaa riimua kohti eikä ollut pahantuulinen. Pujotin riimun Judille ja talutin sen ensin pihalle. Otin muutaman peruutusharjoituksen - Judi oli tosi herkkä! Sen jälkeen kiittelin rapsutuksilla ja vein ponin karsinaan, josta Olga siirsi Aleksin naapurikarsinaan. Laitoin Judille heinät ja käytiin tekemässä ponien iltasafkat alatallissa ja annettiin ne poneille. Valot pois ja hyvää yötä! Onnistunut päivä takana. Toinen samanmoinen tulossa huomenna, mutta luultavasti jotain liikuntaa myös Judille. Kärryttelyä, taikka ratsastusta. Se selviää huomenna.