Mä täällä taas.

Kuulin vähän semmosta juttuu ainaski kahelta taholta, että mun kertomana nää jutut on paaaaljon parempii.. No oon tietty ite vähän samaa mieltä, ku eihä tuolta kaksjalkaselta nyt mitään kovin fiksua voi olettaakkaan sen osaavan... Huhhuh. Mut no, aattelin nyt tällee aamuni iloks kirjotella teille, mun rakkaat fanit, vähän eilisillasta! Se oli aika kivaa mun mielestä, vaikka olinkin eka et en hitossa oo lähössä!

Ensin joskus ehkä kuuden aikaa mä näin TAAS sen saman hopeanharmaan auton valuvan tallipihalle. Mä olinkin jo valmiiks kyttäilee meidän tallin oven suulla, että mitä ulkona tapahtuu. Näytin aika söpsölt kyl, ku mul oli kaikki karvapehmusteet ja kaikki! Oon meinaan edelleen prinsessa.. Olli ja mä ollaan kuninkaallisiiiii ettäs tiiätte. Mut mä yllätyin kyl eilen ku Karoliina ei tullukkaa yksin. Sil oli mukana joku pieni tyttö. Muistin nähneeni sen joskus ennenkin! Se oli Jenni, joo. Nyt mä muistan. Se on kerran ratsastanut mulla Malvossa ja viime kerralla se oli ponikerhossa ajamassa. Aattelin sillon et mitäköhän mä nyt TAAS joudun tekee. Ihme ja kumma, ne ei täl kertaa syöksyny heti mun luo. Ne käveli hallille, joka on siinä vähän matkan päässä ja kohta kuulu räpsräps, kun Karoliina oli kaivanu sen kameran esille. Taas mua filmattiin. Mut mikäs siinä, osaan posettaa ja oon tottunu salamavalojen välkkeeseen! Hörh.

Karoliina asteli sen Jennin kans sinne halliin ja mä kattoin että mitäköhän kummaa nyt taas. Olli oli chillailee mun karsinassa sillon, varmaan oli mieluummin siellä, kun kuten totesin, se oli saletisti siistimpi kuin sen oma! Phihihi. No aivan sama, olkoon missä mieli lystää, mä nyt ainakin tutkin sitä, kun Karoliina ja Jenni tuli hallista kantaen mukanaan ajovaljaita, ohjia ja suitsia. Tais niillä olla suojatkin mukana. Huh, eli ajoa oli tiedossa.. Ei mua sinänsä kyllä haittaa, ajo on ihan kivaa. Näkee kaikkii maisemii ja pääsee näyttää kuinka loistavassa kunnossa mää oon! Ja etenkin pääsee hämmästyttämään kaikki sillä, ku mä en pelkää YHTÄÄN mitään! Voitteks kuvitella?! En MITÄÄN. Aika hurja oon kyl.

Portista valuvat ihmiset näyttää muuten aika pösilöiltä. Mä tuijottelin siinä niitä, kun ne yritti avata porttia sähkölankoineen ja saada itsensä kaikkine varusteineen tarhan puolelle. Nyt mä en yrittäny potkia, kunhan kattelin vierestä. Ei mua huvittanut käyttää mun voimii turhaan semmoseen. Vähän mä taisin luimia, mut en sen pahempaa. Mun uteliaisuus voitti ja kävelin Karoliinan luo, joka nappas mua riimusta salakavalasti kiinni. En paljoo ehtiny sanoo mitään, mut ehkäpä iha hyvä niin... Karoliina tuskin ois kauheest innostunu mustelmasta reidessä tai polvessa, oon meinaa aika hyvä tähtäämää! Olli seisoskeli vieläkin mun karsinassa mun takana, kun Karoliina ja Jenni otti multa riimun pois, harjas mut huolella (aah, IHANAA raaputusta  selästä ja sillee, tekee hyväääää) ja sitte laitto jotai tyhmii nahkavermei mun päälle. No mä oon kyl aika tottunu, ei mua ne haittaa. Olin iha nätisti, jotta päästii lähtee ulos auringonpaisteesee lenkkeilemään.

Kaikkien varusteiden laiton jälkee mä olin jo täydessä menovauhdissa. Jenni talutteli mut pihalle ja Karoliina kävi hakee kärryt. Mut mitä?? TAAS se kaivo sen kameran esille ja napsi kuvia musta ja Jennistä. Hassuu. Ehkä mä kyl tajuun, oon nii kuvauksellinen. Siinä mä kattelin kameraan Jennin vierellä. Ihan söpöö. Sit Karoliina vihdoinki sai ne kärryt mun perään ja laitto niit kiinni. Kattelin siinä et kai se sit pistää ne tarpeeks hyvin, ku kaks ihmistä kärryillä ei tunnu kivalta jos ne ei oo huolella laitettu. Mä olin laadunvalvojana vieressä ja ihan hyvältä ne päällä tuntui, joten sitte tytöt kiipesi kärryille ja matka alkoi. Meinasin heti lähtee juoksuun, ku ravailu on paaaaljon hauskempaa ku joku mälsä käynti. Käveltiin asfalttitietä eteenpäin ja siellä tuli vastaan vaikka mitä hauskaa ja mielenkiintosta. Kattelin korvat hörössä autoa, joka lähti pihalta sekä useita lapsia, jotka hihku jotain jostain ponista? Mikä poni? Prinsessa lähinnä... Hmph. Hih.

Matka jatkui leppoisasti eteenpäin, mähän en säiky juuri mitään. En pelästynyt reissulla yhtään mitään, kävelin vaan tyynesti eteenpäin. Oon aika kiva ajettava kun sille päälle satun.. Aina mä en tosin jaksa miellyttää, vaan laitan vähän tulta putkeeen! HANAA. Me päästiin sitten semmoselle muhkuraiselle hiekkatielle, jossa vastaan tuli kaksi koiraa ja vähän lässyttävä ikäihminen. Kattelin että justjoo. Voi koiraparat. Ehehe. Karoliina ohjas mut hyvin sieltä hiekkatieltä maastoreitille, jossa muistan kerran käyneeni Hanna selässäni. Siel oli aluks iha kivaa, mut kesäkengil hanges tarpominen ja kärryjen vetäminen peräs ei ollu iha mun herkkuu. Mut mä selvisin kivasti siitäki silti, prinsessat pärjää aina! Karoliina päätti et mennään se sama lenkki. Oli vähä vikatikki, hups. Mä upposin melkein polvia myöten sinne soiseen maahan ja koetin saada kärryt vedettyä perässäni. Mut selviytyjähengellä mentiin ja mitään ei sattunu, mä johdin mun tytöt sekä kärryt hyvin sieltä rämeiköstä pois!

Sen jälkee sain vähän irrotella, kun olin kävellyt kiltisti piiiitkän matkaa. Karoliina ajo mulla semmosia sulosia ympyröitä laukalla, ja sano, että mä en kuitenkaan osaa. Mut mäpäs päätin yllättää! Mä en ottanut laukkaa kertaakaan alas, kun Karoliina otti tiukkojakin kaarteita ja ympyröitä laukassa. Se kiitteli mua kovasti ja mä olin NIIIIIN ylpee. Sit Jenni pääsi puikkoihin ja Karoliina taas otti kuvii.. Mä pyysin Karoliinaa, et jos se vois laittaa niitä tähän mun tekstin viereen sit, ja se lupas. Jeah, pääsette siis näkee miten hienosti mä osaan mennä. Mä ravasin ja laukkasin Jennin kanssa upeesti siinä kentällä ja Jennikin ajo ihan hyvin! Jenni taisi ajaa ponilla vasta toista kertaa elämässään, tai jotain siihen suuntaan mut hyvin suju! Sen jälkee me käveltii taas asfalttiteitä kotiin. Mä tallustelin kiltisti eikä mun ohjista ois tarvinnu ees pitää kiinni. En säikkyny mitää autoja vieressä tai ees skoottereita jotka tuli ohi ihan vierestä. 

Tallilla mä luulin pääseväni jo sisälle, mut eih... Tytöt ajoi mut vielä pellolle. Onneks siellä ei oltu kauaa. Mä aattelin et siellä alotetaan uus treeni, vaiks mun solakka masu huus jo ruokaaaaa. Tai ainahan mä voisin syödä, kuninkaallisia superaterioita siis. Pellolla Jenni ajoi vielä hetken. Ravaili mun kanssa pienen pätkän ja sitte stoppas mut kohti aurinkoo. Siinä me sit posetettiin taas kun Karoliina otti kuvia. Mä heiluttelin mun päätä ja luulen, et tein niihin kuviin vähän eloa sillä kun mun harja heilahti söpösti ylös tai sivulle. Hih. Hörhh. Mutta nyt mun kavion kärjet on jo ihan puutuneet tästä sanailusta, joten kerron vielä nopsaan sen, miten mä sain varusteet sen jälkeen pois päältä ja tallitoppiksen yöksi päälle. Sain kolme porkkanaakin vielä lenkin päätteeksi ja sain jäädä karsinaan. Karoliina soitti Hannalle, jonka piti tehdä iltatalli, että voi itse hoitaa sen ja niin mä ja Olli saatiin heinät ja rehut myös ja jäätiin karsinoihin. Krooh. Hörrrh.

♥:llä Judi