Virkeä vinkuponi!

En olekaan pitkään aikaan (kuukauteen!) nähnyt Judia, jonka takia olinkin tänään niiiiin innoissani sen näkemisestä! Sen saattoi päätellä siitäkin, että en edes käväissyt Tampereelta tullessani kotona, vaan painelin suorinta tietä auton kanssa tallille. Judi oli IHANA! Se katseli jo heti, että kukas se sieltä tuleekaan. Ensin vähän kuvailin sitä tarhan ulkopuolelta, jonka jälkeen käväisin hakemassa alatallista riimun ja narun ja kävelin tarhan portille. Judi tuli jo kauhealla kiireellä mua vastaan! Awws. Siis miten voikaan olla niin söpö otus?! Korvat sillä oli kyllä aika tiukasti hetkittäin luimussa - kuten tavallista, mutta sillä ei ollut pienintäkään aikomusta kääntyä tai uhitella mitään.

Nappasin poniliinin riimuun ja laitoin narun kiinni. Jo heti tarhasta ulos päästyäni Judi yritti viedä mua ravilla alatallin eteen :-D Hetken siinä tehtiin maastakäsinharjoituksia, sillä se ei passaa että poni vie ja mä vikisen. Joten vähän pakkitreeniä - ja johan alkoi poni totella. Laitoin Judin kiinni alatallin seinässä olevaan koukkuun ja käväisin sisällä alatallissa hakemassa piikkisuan. Harjasin Judin läpikotaisin ja sen jälkeen kiinnitin huomiota valtaviin tilsoihin sen kavioissa.

No.. Etsin aikani sopivia työvälineitä, sillä harjapäisillä kaviokoukuilla ei vaan tee yhtään mitään. Nyt muistona tilsojen irrotuksesta minulla on sormissa haavoja, jotka tulivat, kun sohaisin käteni Judin hokkeihin. Onneksi kengittäjän pitäisi tulla tänä viikonloppuna toivon mukaan, niin saadaan ponille tilsakumit ja turvepaakutkaan eivät niin helposti jäätyisi ponin kavioihin. En vienyt tällä kertaa Judia alatalliin sisälle - vaikka mukavuudenhaluinen olenkin - sillä Olgan isän mukaan lämmenneet kaviot keräävät vielä pahemmat tilsat kuin kylmät.

Tunnin verran varmaan sain irrotella tilsoja. Judilla meni pari kertaa jo hermo jalan ylhäällä pitämiseen ja etenkin siihen, kun jouduin vasaralla hakkaamaan tilsoja pois Judin kavioista. Poni kuitenkin tsemppasi hienosti ja sain kaikki tilsat irtoamaan. Tämän jälkeen valjastin energisen pikkutamman, joka ei meinannut nahoissaan pysyä. Kärryjen laiton jälkeen kipusin kärryihin ja ei siinä tarvinnut mitään tehdä, niin Judi oli jo kääntynyt haluamaani suuntaan ja lähti kipikipi ravilla eteenpäin. Jouduin himmailemaan sitä aika paljon jo heti alkuun, että käveltäisiin jonkun sortin alkukäynnitkin.

Vähän matkaa käveltyämme otettiin ravia. Judi meni älyttömän reippaasti jo heti alkuun ja maiskutuksesta otti laukalle jne. Pujoteltiin vähän keskustassa ja käytiin moikkaamassa äitiäni 4H-toimistolla ja äiti tuli ovelle rapsuttamaan ponia. Toimistolta jatkettiin tätini luo, jossa Judi sai näkkileipää ja kyllä se vaan ponille maistui.

Takaisin päin kun lähdettiin, otin muutaman kuvan tätini rivitaloalueen pihalla. Judi ei olisi seissyt vapaana paikallaan kuin maksimissaan sekunnin tai kaksi. Hyvällä tuurilla sain siitä napattua muutaman kuvan puhelimella ja sen jälkeen kiipesin kärryille. Meinasin rauhassa laittaa siinä puhelimen taskuun ja lapaset käteen, mutta Judi päätti toisin. Tamma pukitti ison pukin, pinkaisi laukkaan ja minulle tuli kiire ottaa ohjat käsiini ja ohjata se edes oikealle reitille. Ja toki himmata sen menoa. Jatkoimme linja-autoaseman R-Kioskin luota takaisin tallille päin. Judi meni kuin pieni höyryjuna ravilla ja jouduin koko ajan himmailemaan sen menoa.

Paloaseman ohitettuamme Judi päätti että ravailu riitti ja silloin poni lähtikin ihan hulluun laukkaan. Minä aikuisena ihmisenä sain oikeasti tehdä töitä, ettei se ihan hulluksi ruvennut. Sain pidättää ihan tosissani. Kerran testasin, että jos vähän päästän löysempää ohjaa, mitä tapahtuu. No.. ponista melkein kuuli *vrummmm* äänen, kun se kaasutti lisää ja lisää. Sain ihan rehellisesti tehdä töitä, että sain Judin raville ja käyntiin ennen risteystä, jossa menikin muutamat autot meidän ohitse. Risteyksen jälkeen taas sopivan lumisella pyörätiellä Judi oli saada härslaagin, kun vauhti ei ollut niin kova mitä se olisi halunnut. Poni vinkaisi ihan kuuluvasti ja hyppäsi tasajalkaa ilmaan! :-D En voinut kyllä olla kovin vakavalla naamalla.. Ohjasin ponin kotia päin ja annoin sen laukata. Vähän ennen tallia käveltiin autotie ja minulla oli niin kova vilu, että kävelin ponin vieressä. Jos otin yhdenkin reippaamman askeleen, otti Judi jo raville.

Alatallin edessä riisuin ponin varusteista ja laitoin sille tallitoppiksen, vaikkei se ollutkaan hionnut. Halusin sen lämmenneiden lihasten saavan olla hetken lämpimässä. Jätin Judille tosiaan ajosuitset tässä vaiheessa ja laitoin riimun suitsien päälle. Odottelin Olgaa hetken alatallissa. Kun Olga tuli, juoksutettiin Judia vielä hetki irtona kentällä. Kentällä ponia ei niin paljon kiinnostanut juosta, mutta tuli sieltä hienoa laukkaa ja ihan pitkää ravia kuitenkin. Kauaa ei tarkennuttu olla, joten Judi sai vielä 10l ämpärillisen hyvin lämmintä kauravettä juotavaksi ja sen jälkeen pääsi takaisin tarhaan Aleksin luo.