sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Rest In Peace Oléo


Kerron nyt surullisia uutisia.. Kerron ne nyt aika paljon myöhässä, koska en ole koneella paljoakaan ollut tässä torstain jälkeen.. Haluan kuitenkin muistaa jollain tapaa, ja minun tapani on nyt laittaa esille joitain kuvia, joista muistamme Ollin aina.

Eli:

Judin rakkaampaakin rakkaampi Olli-kaveri, jonka kanssa ne oli kuin paita ja peppu, jouduttiin torstaina 8.11.2012 lopettamaan Helsingin eläinsairaalassa. Ollille oli tullut yhtäkkiä suolitukos, jonka seurauksena sen suoli repesi eikä leikkauskaan olisi enää auttanut. Judilla on aivan hirveä ikävä. Aina kun joku ihminen kävelee sen näköpiirissä tai vaikka ovi kolahtaa, Judi hirnuu kimeästi.






Lauantaina oli ponikerho ja oli aika surullista pitää sitä, kun Ollia ei ollut :--( Kaikki kerholaisetkin oli surullisia Ollin poismenosta johtuen. Elämä kuitenkin jatkuu ja Olli säilyy muistoissamme aina! Judi joutuu nyt olemaan ainakin toistaiseksi yksin..



Olli oli hieno poni. Tullessaan maaliskuussa se oli aika takkuinen ja paksun karvansa ansiosta näytti vähän höpsöltä, mutta kesäkarvan koittaessa ja Olgan ahkeran liikutuksen tuloksena Ollista kuoriutui aivan upea shetlanninponiruuna. Hirveä ikävä jää kyllä tätä ponia. Luonteeltaan Olli oli hirmu kiltti ja kultainen poni. Alkutaipale ratsastuksessa oli aika monivaiheinen... Useilta tippumisilta ei selvitty ja maankamara tuli takuulla Olgalle ja myös vähän Noorallekin tutuksi Ollin vauhdikkaiden laukkapätkien tuloksena.



Oléo-poni muuttui kyllä aivan hirveästi ja kehittyi roimasti tuossa vajaassa 8 kuukaudessa ja olisi varmasti antanut vielä paljon enemmän kuin mitä se nyt kerkesi antaa. Voimia Olgalle erityisesti, mutta myös muille ketkä Ollin tunsi. Nyt kohti tulevaa <3

10 kommenttia :

  1. Voi ei.. voimia sulle ja ja kaikille muillekin jotka ponin tunsi :--(

    VastaaPoista
  2. Olli oli ensimmäinen shettis jonka kanssa vauhdikkaasti mentiin minne vain. Kiven päällekkin (siellä pikkumetsässä) meinasin tippua, mutta taiteilin sen toiselle puolelle kuitenkin:)

    VastaaPoista
  3. Kun kotsoo tätä postausta ja näitä kuvia, mulle tulee ihan tippa linssiin ihan väkisin♥

    VastaaPoista
  4. Voimia ja jaksamisia! Toivottavasti saatte jostain Judille seuraa, ettei joudu kauaa olemaan yksin.

    VastaaPoista
  5. Voimia! <3 Onneksi jäi hyvät muistot...:) Iso halaus teille kaikille jotka tunsi Ollin! Itsekin aloin melkein itkeä, kun ajattelin miltä Olgasta tuntuu.. Ja miten ihana poni Olli olikaan:) Putsasin kerran sen kavionkin. Tippa silmässä puhelin tästä serkkuni Nooran kanssa (ei ala-äijälä) ja ajaattelin illalla Ollia. Oikein ikävä tuli<3 Se oli vaan niin ihana!!!! <3<3<3 Kerroin tästä äidille ja isälleni, sekä äitini siskolle, jonka kanssa s-postailen paljon. Muitan Ollin aina!
    t. Martta

    VastaaPoista
  6. Voiei !):
    jaksamisia, koittakaa selvitä <3
    Olgalla fiilikset varmasti ihan maassa !:'(
    itselläkin, vaikken edes Ollia tuntenut,niin tuli sellainen:
    "apua, itkettää !!" - fiilis... )'':

    Tosiaan jaksuja,
    -milla..

    VastaaPoista
  7. Runo Ollille:
    Sä kauniilla niityllä nyt laukkaat ja välillä makoisaa ruohoa haukkaat. Sydämeni täyttyy kyynelistä, ei niiden tuloa mikään estä. Olit vasta nuori niin. Tää maailma peittyy vääryyksiin. Olet nyt ponien taivaassa, mut kuvasi säilyy varmassa tallessa: sydämessäni. Lepää rauhassa, Olli!

    VastaaPoista